Esihistoria ja vanha-aika, n. 40 000 eKr. - 3500 eKr.

Esihistorialla tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin ihmiskunta ei ollut kehittänyt kirjoitustaitoisia sivilisaatioita. Ihmiset muodostivat liikkuvia pieniä ryhmiä, jotka saivat elantonsa keräilystä ja metsästyksestä. Käytännössä puhutaan ajanjaksosta suunnilleen vuodesta 40 000 eKr vuoteen 4000 eKr. Tämän aikakauden lopulla, n. 10 000 vuotta sitten, tapahtui ns. neoliittinen vallankumous, jolloin ihmiskunta alkoi viljellä maata, ja asua pysyvämmissä yhteisöissä. Kehitys oli nopeinta suurissa jokilaaksoissa, joissa elinympäristö tarjosi suotuisimmat olosuhteet viljelylle. Suomessa tapahtui sama kehitys, mutta heikommin ja myöhemmin, johtuen ankarammasta ilmastosta.