Uutta mutta mahtavaa: teleporttaa avatarisi äidinkielen kurssille!

”Kurssi oli aivan uusi kokemus – mutta mahtava!” Näillä sanoilla kuvasi eräs etälukiolainen tunnelmiaan opettajalle heti kurssikokeen jälkeen. Hän oli juuri saanut loppuun etälukion ensimmäisen kokonaan virtuaalisen äidinkielen ja kirjallisuuden kurssin. Opettaja oli samaa mieltä: kurssi oli toki kokemuksena hieman erilainen, mutta onnistunut olo jäi kyllä puolin ja toisin.

Sotunki-saari Second Life -virtuaalimaailmassa: etualalla amfiteatteri, Propagandapalatsi (oik.) ja Retoriikkakoulu (takana vas.).

Sotungin etälukiossa on hyödynnetty Second Life -virtuaalimaailmaa vuodesta 2009, ja syksyllä 2016 järjestettiin ensimmäinen kokonaan virtuaalinen äidinkielen ja kirjallisuuden kurssi. Etälukiolaiset tutustuivat kielen ja kuvan vaikutuskeinoihin ewÄI3-kurssilla, jossa niin kurssitehtävät kuin kurssikoekin olivat tarjolla ainoastaan virtuaalimaailmassa. Etälukiolainen Sari Salonen oli tyytyväinen kurssiin ja myös erilaiseen kurssikokeeseen: ”Virtuaalikurssi oli visuaalisempi kuin tavallinen kurssi, virtuaalimaailma oli hauska ja värikäs. Koe oli näppärä suorittaa Second Lifessä.”

Opettajalle suurin osa kurssin työmäärästä olikin tehty jo ennen kurssin alkua, sillä kurssin suunnittelu alkoi luokkahuoneiden rakentamisesta virtuaalimaailmaan: Sotunki-saaren keskustaan tuli uusi sinivalkoinen rakennus, Retoriikkakoulu, joka oli koko kurssin keskus, ja Sotunki-saaren taivaalle tuli lisäksi kaksi leijuvaa puutarhaa. Muut rakennukset olivat saarella jo valmiina. Lisäksi opettaja teki kurssille omat oppimateriaalinsa: oppikirjojakin sai toki kurssilla käyttää, jos halusi.

Opiskelijat aloittivat kurssin luomalla itselleen avatarin ja teleporttasivat Sotunki-saarelle. Melkein kaikissa kurssitehtävissä on jonkinlainen pelillinen osuus, joko testirata, aarteenmetsästysrata tai seikkailurata, jossa opiskelijat joko testasivat taitotasoaan, kertasivat retorisia keinoja tai oppivat lisää propagandasta ja vaikuttamisesta. Kurssin jälkeen pidetyssä mielipidekyselyssä juuri pelillisyys sai kiitosta opiskelijoilta, sillä tehtäväratojen asiat olivat jääneet hyvin mieleen, ja aarteenmetsästysrata oli auttanut hankalien käsitteiden hahmottamisessa ja muistamisessa. ”Kysymyssarjat vahvistivat oppimista”, totesi Sari Salonen, joka oli kokenut seikkailuradat hauskoiksi ja hyödyllisiksi. Osa etäopiskelijoista kertoi ottaneensa jopa lapsensa mukaan seikkailuradoille, jolloin argumentaatioasioita oli opittu vähän koko perheen voimin.

Propagandaseikkailurata Marsissa: Masa Marsilainen ja muut propagandatoimiston työntekijät ohjaavat opiskelijaa propaganda-asioissa ja samalla opiskelija pääsee seikkailemaan labyrintissa, kiipeämään tähtispiraalin huipulle ja pelaamaan Marsilaista räpyläpalloa. Oikeat vastaukset vievät opiskelijan taivastaso kerrallaan lähemmäksi Maa-planeettaa, jonne ystävälliset marsilaiset lopulta opiskelijan ilmasiltaa myöten palauttavat.

 Äidinkielen virtuaaliselle kurssille tilattiin ammattiskriptaajalta myös hud, joka mahdollisti pelillisyyden testiradoilla. Äidinkielen hudiin tulivat kaikki testiratojen kysymykset ja niillä kerätyt pisteet. Hud myös lähetti opiskelijoiden pistetulokset automaattisesti opettajan sähköpostiin. Hudiin kuuluivat kirjekuori, josta tehtävät tulivat näkyviin, pistelaskuri ja kysymysmerkki-teleportteri, jota klikkaamalla pääsi teleporttaamaan kurssin eri luokkahuoneisiin. Opettajan osuudeksi hudin luomisessa jäi kysymysten tekeminen ja hudin ulkoasun suunnittelu.

Kurssille osallistunut Joanna Theocharous koki uuden tavan opiskella varsin mielekkääksi: ”Second Life -kurssilla pääsi ’sukeltamaan’ aiheen sisään omalla avatarilla. Kirjasta lukemisen sijaan sai lukea materiaaleja esimerkiksi hauskojen rakennusten seiniltä tai seikkailuradoilta. Materiaalien visuaalisuus auttoi oppimaan paremmin. Tehtävien palauttaminen onnistui myös kätevästi suoraan Second Lifessä tai Fronterissa.”

Kurssiin kuului paljon haastaviakin asioita opittaviksi, mutta kurssilaisten mukaan visuaalinen ympäristö ja tekemällä oppiminen auttoivat muistamaan niin keskeisiä asioita kuin yksityiskohtiakin. ”Käsitteiden muistaminen on tuntunut vaikealta, mutta esimerkiksi Retoriikan puutarha auttoi selvästi niiden muistamisessa”, Joanna Theocharous jatkaa. Nimettömänä pysyttelevä etälukiolainen kommentoi omaa oppimistaan: ”Virtuaalikurssi tuntui ehkä vielä hitusen itsenäisemmältä kuin tavallinen etäkurssi, ja jotkut tehtävät olivat kurssikirjojen tehtäviin nähden erilaisia. Koe oppineeni tehokkaammin, kun pääsi ihan uudella tavalla itse tekemään ja kokemaan. Minun oppimistani auttoi virtuaalimaailman visuaalisuus.”


Opiskelijoita Retoriikkakoululla

Etälukiolaiset lähtivät virtuaalimaailmaan opettajan näkökulmasta hämmästyttävänkin ennakkoluulottomasti ja rohkeasti. Tietoteknisiä ongelmia ei isommin tullut vastaan, ja kurssin vetäminen oli kokemuksena pitkälti täysin samanlainen kuin minkä tahansa etäkurssin vetäminen. Kun kurssi materiaaleineen oli valmis, sen vetäminen ei vaatinut opettajalta normaalia isompaa työmäärää ja hyvänä puolena oli sekin, että opiskelijoita tuli tavattua enemmän kuin tavallisella etäkurssilla.

Sari Salosen mukaan virtuaalimaailman käyttäminen oli suhteellisen helppoa, vaikka tietotekniikka välillä aiheuttikin omia haasteitaan: ”Koska en ollut käyttänyt Second Life -maailmaa aiemmin, niin alkuvalmistelut veivät hieman aikaa. Softan lataaminen, hahmon tekeminen ja maailmassa liikkuminen vaativat hieman työtä ja tutustumista.” Alun haasteiden jälkeen kurssilaiset kertoivat kuitenkin päässeensä hyvin vauhtiin. Nimettömänä haastateltu etälukiolainen koki suurimmaksi haasteeksi virtuaalimaailman selainpohjaisuuden: ”Toisinaan tietokoneen oli vaikea pyörittää Second Lifea ja ohjelma välillä tökki sen takia. Virtuaalimaailma oli kuitenkin todella havainnollinen oppimisympäristö, tuli enemmän sellaista itse tekemisen ja osallistumisen tuntua kuin yleensä kursseilla.” Joanna Theocharous oli tästä samaa mieltä: ”Second Life saattoi joskus toimia hitaasti, mutta muuten se on loistava työkalu oppimiseen.

Opiskelijoita ja opettaja Propagandapalatsissa: tänään aiheenamme propaganda, manipulointi ja mainonta

Kurssin opettaja oli hyvin tyytyväinen oppimistuloksiin kurssin aikana ja myös sen jälkeen: kaikki olivat oppineet argumentaatioanalyysin tekemisen ja teoriakokeista tuli selvästi parempia arvosanoja kuin yleensä. Termit olivat jääneet kurssilaisten mieleen ja retoriset keinot olivat tavallista paremmin hallussa. Virtuaalimaailma oli opettajan näkökulmasta vallan toimiva ja tehokas paikka opettaa. Virtuaalimaailman käyttö aktivoi opiskelijaa: siellä opitaan itse näkemällä, tekemällä ja kokemalla. Oma toiminta on niin vahvasti kaiken keskiössä, että passiiviseksi jättäytyminen on käytännössä mahdotonta. Lisäksi virtuaalimaailmassa on mahdollista tehdä toiminnasta hauskaa – siellä voi seikkailla, teorian voi laittaa sarjakuviksi ja retorisista keinoista voi tehdä vaikkapa aarteenmetsästysradan. Oppimiskokemuksen saa muutettua varsin pienillä keinoilla monipuolisemmaksi, ja parhaimmillaan oppiminen on hyvin hauskaa.


Opettaja valvoo koetta virtuaalimaailmassa

Opettajalle kurssin järjestäminen oli hyödyllistä siksikin, että siinä tuli opittua paljon: 3D-rakentaminen on hyvä keino kasvattaa omia tvt-taitoja ja toki opettajalle tekee itselleen välillä hyvää katsoa tuttua opetettavaa asiaa aivan eri näkökulmista, kun miettii, miten jonkin asian voisi virtuaalisesti opettaa. Virtuaalimaailma tarjoaa opettajalle myös tilaisuuden olla luova ja inspiroi etsimään uudenlaisia ratkaisuja.


Kolme etäopiskelijaa Retoriikkakoululla tekemässä kurssikoetta

Kun opiskelijoilta kysyttiin, lähtisivätkö he uudelleenkin kokonaan virtuaaliselle kurssille, suurin osa vastasi kyllä. ”Voisin lähteä uudelleen, sillä kokemus oli positiivinen”, totesi Sari Salonen. Samoilla linjoilla oli myös Joanna Theocharous: ”Lähtisin uudestaan virtuaaliselle kurssille, se tekee oppimisesta mieleistä ja hauskaa. Suosittelen.” Kolmas haastatelluista, nimettömänä pysytellyt etälukiolainen, lähtisi virtuaalimaailmaan hänkin: ”Lähtisin uudelleen virtuaaliselle kurssille, sillä pidin kurssista ja on virkistävää opiskella vähän eri tavoilla kuin yleensä. Koin oppineeni asioita helpommin, tavallaan kuin itsestään.”

Lisätietoja
http://www.etalukio.fi > Second Life
http://www.sotunki.fi Koulun kotisivut
http://www.sotunginluuta.fi Hankkeen sivut

Heidi Heikkilä, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, heidi.heikkila@eduvantaa.fi
Jukka Karvinen, hankekoordinaattori jukka.karvinen@eduvantaa.fi
Esa Partanen, rehtori, esa.partanen@vantaa.fi

Osaamisen tunnustaminen englannin näyttökokeella

Uudessa aikuislukion opetussuunnitelmassa osaamisen tunnustaminen ja muualla hankitun osaamiseen näyttäminen korostuvat. Pohdimme Etälukiossa uutta opetussuunnitelmaa käyttöön otettaessa, miten toteuttaisimme osaamisen tunnustamista ja, millaisissa tilanteissa näytön vastaanottaminen olisi perustelua. Syksyllä 2016 eteemme tuli opiskelija, jonka kanssa pääsimme soveltamaan käytännössä osaamisen tunnustamista ja näyttökokeen järjestämistä.

Kuvassa englannin opettaja Heidi Rytkönen, opinto-ohjaaja Mari Silvennoinen ja etälukion opiskelija Jonne.

Opiskelijan lukio-opinnot olivat keskeytyneet reilut kymmenen vuotta sitten. Työelämässä vietettyjen välivuosien aikana päätös lukio-opintojen ja yo-tutkinnon saattamisesta loppuun olivat kypsyneet. Taustalla oli ajatus korkea-asteen jatko-opinnoista. Puuttuvia pakollisia kursseja ei ollut paljon, mutta ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen tulisi viemään aikaa. Aiempia kurssisuorituksia hyväksi luettaessa ongelmaksi muodostui se, että opetussuunnitelma oli ehtinyt välivuosien aikana vaihtua kahdesti. Vuoden 1994 opetussuunnitelmassa arvosanalle 4 ei ollut arviointikriteereitä kuten edellisessä ja nykyisessä opetussuunnitelmassa. Päädyimme etälukiossa siihen, ettei erotodistuksesta luettu hyväksi hylätyllä arvosanalla arvioituja suorituksia. Opiskelijalla oli ENA5 -kurssista erotodistuksessa nelonen. Kyseistä kurssia ei ollut kurssitarjottimella ennen kevään kirjoituksia. Päätimme ehdottaa opiskelijalle mahdollisuutta osoittaa osaamisensa näyttökokeella.

Yhteistyössä opiskelijan kanssa englannin opettaja sopi, että hän suorittaa kurssiin kuuluvan kirjallisen kokeen normaalisti ja tätä varten opiskelija hankki kurssikirjan, jonka mukaan hän kertasi asioita. Kirjallisen kurssikokeen lisäksi näyttökokeeseen kuului suullinen osuus ja kuuntelukoe. Suullinen osuus oli keskustelua opettajan kanssa kurssin aiheista, eli tässä tapauksessa kulttuurista. Kuuntelu taas vastasi edessä olevaa yo-kuuntelua. Opiskelija pystyi valmistautumaan näihin osuuksiin kirjan avulla. Näyttökoe kesti kaikkine osineen n. 4,5 h. Näyttökokeen työmäärä pyrittiin pitämään kohtuullisena, sillä tarkoituksena oli testata, oliko opiskelijalla jo olemassa kurssiin liittyvät tiedot ja taidot, ei kuormittaa häntä työmäärällä.

Opettajan näkökulmasta näyttökokeen vastaanottaminen sujui hyvin, hyvässä yhteistyössä opinto-ohjaajien ja opiskelijan kanssa. Tässä tapauksessa näyttökokeen suunnittelu ja toteutus oli helpompaa, koska kyseessä oli yksittäisen kurssin tunnustaminen, eikä laajemman oppimäärän tunnustaminen. Yksittäisen kurssin kohdalla näyttökokeessa testatut taidot ja kielen osa-alueet on helpompi rajata. Näyttökokeen vastaanottaminen oli mielenkiintoinen kokemus, ja sen käytännöt ja ohjeistus varmasti tarkentuvat sitä mukaan kuin tapauksia kertyy enemmän.

Opiskelija puolestaan koki näytön antamiseen myönteisenä ja tunsi jopa olevansa etuoikeutettu saadessaan tällaisen mahdollisuuden. ”Jo lupa näytön antamiseen, loi uskoa omaan osaamiseen”. Opiskelija pystyi nopeuttamaan kurssien suorittamista ennen yo-koetta ja sai palautetta taidoistaan ja kertausta, joka hyödyttäisi myös yo-kokeeseen valmistautumisessa. Vaikka näyttökokeeseen osallistuminen koeviikolla edellytti varmasti valmistautumista myös opiskelijalta, hän koki, että pystyi hyvin osoittamaan oman osaamisensa ja oli tyytyväinen arviointiin. Näyttötilanne oli hänen mukaansa hyvin suunniteltu ja järjestetty. Näyttökokeen kaltaisia mahdollisuuksia voisi opiskelijan mielestä olla etenkin aikuisopiskelijoilla enemmänkin. Hän kuitenkin epäili, että joku voi tulkita näyttökokeeseen osallistumisen myös tavaksi ainakin yrittää ”oikaista” opinnoissa.

Teksti: Heidi Rytkönen ja Mari Silvennoinen

Kuvataiteen sähköiset säpinät

Miksi en ole saanut kuviksen arvosanaa?
Et ole palauttanut kolmea työtä.
Varmasti palautin, viime viikolla – ihan varmasti

Sähköinen portfolio toi avun tähän ikiaikaiseen ongelmaan. Sähköisessä portfoliossa työt ovat tallessa ja opettaja näkee heti, milloin ja mikä työ on palautettu. Etälukiolaiselle ehdoton etu on, että hänen ei tarvitse lähettää töitään postitse tai tuoda koululle. Portfolio tuo oppimisen näkyväksi ja antaa erinomaiset mahdollisuudet itse- ja vertaisarviointiin. Töistä on kätevä pyytää palautetta vaikka omilta vanhemmilta! Kurssin jälkeen töihin on helppo palata ja oma lukion aikainen kehityskaari on aina tallessa.

Kurssin töistä on tehty tehtävänannot työohjeineen sähköiseen oppimisympäristöön. Opiskelija voi tutustua niihin milloin vain kurssin aikana. Ohjeissa näkyy myös jokaisen työn tavoitteet, joista seuraa arviointikriteerit. Töissä on otettu huomioon sähköisten yo-kirjoitusten piirto-ohjelman harjoittelu. Kaikki suorittavat KU1-kurssin, joten jokainen lukion opiskelija harjoittelee näiden työvälineiden käyttöä.

Portfolio koostuu PowerPoint-tiedostosta, jossa jokaiselle työlle on oma diansa ja lisäksi se sisältää arvioinnin. Opettaja on tehnyt valmiin PP-pohjan, joka helpottaa opiskelijan ja opettajan työtä. Opiskelija voi lisätä taustoja ja muokata ulkoasua, mutta sisällöt löytyvät kaikilla samoista paikoista. Jokaisessa diassa on tehtävän nimi, tavoitteet ja mahdolliset lisäkysymykset opiskelijalle vastattavaksi. Tällä tavoin opiskelijalle tulevat tavoitteet selkeästi näkyväksi ja tieto siitä, mihin arviointi perustuu. Suurin osa diasta on varattu kuvalle, jonka opiskelija on ottanut omasta työstään. Dioissa on mukana myös itse- ja vertaisarviointikysymykset. Lukiomme ja etälukiomme kuvataiteen opettaja Taina Erlingillä on siis merkittävä osuus opiskelijoiden digitaitojen kehittämisessä myös kohti sähköisiä ylioppilaskirjoituksia.

Ongelmiakin olemme kohdanneet ja niitä ratkaisseet. Tule kuulemaan ja keskustelemaan kuvataiteen sähköisistä käytänteistä tähän foorumiesitykseen kevään 2017 ITK-päiville torstaina6.4. klo 17:00 – 17:30, Esityssali 14. http://itk.fi/2017/ohjelma/foorumi/63

Kuvat: Sotungin lukion kuvataiteen töitä.